Aloitin juuri lukemaan Panu Savolaisen ja Aleks Talven kirjaa Arkkitehtuurimme vuosituhannet. Suomen arkkitehtuurin historia alusta loppuun. Sivu 11 ja olen jo vaikuttunut. "Betoniseinissämme meitä tuijottaakin planeettamme elonkirjon koko uskomattoman pitkä, valtamerien pohjaan sedimentoitunut historia, murusiksi jauhettuna."
Luku I. Ensimmäiset kymmenentuhatta vuotta. Vau. Tästä se lähtee.
#kirjamastodon #arkkitehtuuri
Miila Westin: Mielikuvitusretki : Imaginary journey
Omakustanne, 2024
Kansi täynnä kummia olentoja houkutteli tarttumaan tähän kuvakirjaan, joka osoittautui sanattomaksi matkaksi mielikuvitusmaailman halki.
Kirja on todellinen kummajaisten kavalkadi, täynnä ihmeellisiä otuksia. Osa on kenties karannut Tove Janssonin piirroksista, osa tuo mieleen Ghibli-elokuvien otukset, osa on sitten jotain ihan muuta.
Miila Westin on piirtänyt alkusanojen mukaan kirjan pitkälti tajunnanvirtana, sen kummemmin luonnostelematta. Lopputulos on tyystin hurmaava.
Nyt sitä saa! Olin ihan unohtanut, että nämähän oli tulossa. On tää kyllä aina aika hieno hetki. Tällä kertaa en jaksanut varsinaisesti alkaa järjestää mitään kotimaan jälleenmyyntiä, mutta vapaakappaleet ja muutamat arvostelu- ja kiitoskappaleet tästä lähtee liikenteeseen ja muutama jää yli, jos joku keksii kysyä.
Ja ensimmäinen 5/5 ennakkoarviokin jo tuli. Kyl tää tästä! #KirjaMastodon #KirjailijaHommat
Maaliskuussa lukemani kirjat:
- Tykkäsin Etienne Davodeau The Initiates ja Ulla Donner Luonnollinen näytelmä.
- Nostalgista lukea nyt Lullalle Pupu Tupunoita, kun olivat omia suosikkejani lapsena.
#sarjakuvat #Kirjamastodon #Lukeminen
Paholaisen perilliset : satanismipaniikin synkkä historia
Muistatteko 1990-luvun ja 2000-luvun alkupuolen satanismin ja saatananpalvonnan ympärille muodostunutta äänekästä, enimmäkseen kristillistä liikettä? Onhan siitä jo kauan aikaa, mutta minä tietenkin muistan. Asiaan vihkiytyneet käyttivät koruinaan mustien vaatteidensa kera väärin päin roikkuvia ristejä, ja sinne tänne oli piirrelty (enimmäkseen) väärin päin olevia pentagrammeja. Oli Patmos-liikkeen ja Nokian herätyksen piiristä lähtenyt evankelista Riku Rinne, oli […]
Historiallista! Sain juuri avustajalta arvion @kirjavinkit :hin laitettavaksi, ja se tulee ilmestyessään olemaan ensimmäinen Kirjavinkeissä vinkattu kirja, jonka tekijän sukunimi alkaa Ä:llä. Eihän tässä olekaan kuin yli 20 vuoden aikana arvioitu yli 11 600 kirjaa!
Kyseinen harvinaisuus kirjailijaksi on Tuomas Äystö. Tuleeko muita Ä-kirjaimella alkavia sukunimiä mieleen kirjailijoista? Kun itse huomasin tämän asian pari vuotta sitten, löysin kirjastosta Armas Äikiän runokokoelman, mutta se oli liian kamala Kirjavinkkeihin lisättäväksi.
Viisi syytä vihata tekoälyä (ja yksi syy olla vihaamatta) - suomentaja Oona Nyström
No niin. Näkemiin, Storytel! Kanssasi oli ihan kivaa, mutta kun lakkasit kunnioittamasta minua sekä kirjailijana että asiakkaana että työntekijänä, niin se on soronoo.
Moikka, Nextory! Me ei olla tavattu aiemmin, mutta katsotaan miten meidän yhteiselo sujuu. Sulla on ainakin tarjolla myös pienempien kustantajien, kuten Osuuskumman kirjoja (Oskin kirjat vain e-kirjoina), mistä olen kovin iloinen. Jos et lähde säätämään mitään AI-juttuja ja anna törkeän ylimielisiä lausuntoja alan työntekijöistä ja asiakkaista, niin me varmaan tullaan toimeen :)
Pirkko Saisio – Suliko
Biofiktiivinen teos Stalinista, missä fragmentaarinen kerronta kulkee eri aikatasoissa, lyhyet kappalejaot korostavat katkonaisuutta ja väljyyttä itse tekstissä.
Keskiössä on tietenkin Stalinin ja hänen lähestyvän kuoleman lisäksi arjen absurdi julmuus ja Neuvostoliiton karmeus. Miten mieli taipuu löytämään logiikkaa, tai ei edes yritä sellaista etsiä. Ihmiset ovat muurahaisia, niistä koostuva yhteisö vasta hengittävä ja oleellinen. Saisio ei sen enempää pyri selittämään, eikä tarvitsekaan. Muu tuntuisi syiden etsimiseltä, tarkoituksena on enemmänkin esittää asiat ja lukijaan luotetaan vetämään omat johtopäätökset.
Toisaalta miten hauras valta on, ja kuka on vallassa, onko diktaattori aidosti yksinvaltias, ketkä vetelevät häntä naruista vaivihkaa. Miten diktaattorin kuoltua korostuu hänenkin olleen vain kasa lihaa ja kuolevainen, myytti suuresta isästä keksitty ja väliaikainen.
Biofiktio on vaikea laji eettisesti, mutta koin tekstin olevan selkeä siinä, mikä on fiktiota ja mikä perustuu historiaan. Paikoin jopa runollinen kerrontatapa auttoi erkaannuttamaan historiallisen Stalinin kirjan fiktiivisestä henkilöhahmosta eikä yrittänyt mielestäni tehdä siitä silti liian inhimillistä kaikesta sisäisestä dialogista huolimatta, hahmo oli uskottavan häijy ja sokea tekemälleen ilmiselvälle pahalle. Vallankumousnimien käytön välttely oli taitavaa, sillä se tuntui korostavan niiden olevan kansalle luotu illuusio ja samalla etäännyttämiskeino itselle, naamio, jonka suojissa on immuuni kaikesta vastuusta.
Voin suositella kirjaa, jos sietää mielettömän väkivallan kohtaamista. Raskasta luettavaa, mutta kaunokirjallisesti hyvin taidokasta.
Päivän jännittävin asia on KUMMALOGI!
Meiltähän siis ilmestyy hienoa kirjallisuutta tänäkin vuonna, ja IndieSpec-hankkeen sekä Archipelacon 2 / Eurocon -tapahtuman myötä pitkästä aikaa myös käännöskirjallisuutta.
Vuoden aloittaa Kauhuconissa ilmestynyt novelliantologia Pinnan alla – olentoja syvyyksistä.
Kesäkuussa Archipelaconiin saapuu kaksi käännösteosta: täydennetty laitos Jeff VanderMeerin klassikkokokoelmasta Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (suom. Johanna Vainikainen) sekä The Lion and the Lynx -antologia, josta löytyy osuuskummallisia novelleja englanniksi.
Heinäkuun helteet ovat suoraan helvetistä: ainakin Pahoittelut rikinkatkun johdosta -antologian kanssa.
Syyskuussa ilmestyvät vuoden kaksi romaaniamme: Katariina Heikkilän Merenkirkas, nummenhämärä ja Carita Forsgrenin Iättömät.
Myös syyskuulle sijoittuu IndieSpec-hankkeen ensimmäinen teos, portugalista käännetty Viinipunk 1 – tynnyrisota. (suom. Tarja Härkönen)
Koko katalogi linkin takana:
https://heyzine.com/flip-book/189662088c.html
Loisteliasta lukuvuotta siis kaikille!
T. Kingfisherin Paladin's Grace -kirja kertoo temppeliritari Stephenistä, jonka jumala kuolee yllättäen. Hänen koko elämänsä ja työnsä temppeliritariveljeksenä ajautuu kaaokseen: kuoleman jälkeen hänet ja muut veljekset ottaa valtaansa valtava, hallitsematon raivo, ja välikohtauksesta eivät kaikki temppeliritarit selviä hengissä. Stephen ja muut veljekset saavat kuitenkin turvapaikan White Rat -temppelistä. Eräänä iltana vuosia myöhemmin hän törmää hajuvesien tekijään Graceen. Kaksikon välillä on selvästi kipinää, mutta Stephen pelkää että tunteilleen antautuminen ajaisi hänet jälleen itsestään riippumattoman raivon valtaan. Kaksikko ajautuu poliittisen juonittelun, kaupungissa tapahtuvien murhien ja rakkauden keskiöön.
Tämähän oli varsin ihana kirja. En yleensä välitä romanttisista kirjoista, mutta tykkään T. Kingfisherin kirjoista, eikä Paladin's Grace ollut poikkeus. Kingfisherin proosa on nokkelaa, hauskaa ja lämmintä. Välillä tosin sekä Stephen että Grace hahmoina turhauttivat ja aiheuttivat "hän on ihana, mutta minun ei pitäisi haluta häntä" -voivotteluillaan silmienpyöräytyksiä. Pidin siitä, miten maskuliininen Stephen piti neulomisesta ja puuhasteli neuletöidensä parissa. Kuten Kingfisherin Nettle & Bonessa, pidin myös siitä miten päähenkilöt 30—40-vuotiaina olivat vanhempia kuin hahmot fantasiakirjallisuudessa ja romanttisissa kirjoissa yleensä ovat.
Margaret Drabble: Teatterirakkautta
The Garrick Year (1964)
Suomentanut Heidi Järvenpää
Weilin + Göös (1965)
Margaret Drabble (s. 1939) on palkittu englantilainen kirjailija, jonka teoksista nykyisin harvemmin ainakaan Suomessa puhutaan.
Pitäisikö hänen kirjoistaan puhua enemmän? Onko niillä mitään annettavaa nykylukijalle?
Kyllä. Kyllä.
Teatterirakkauden alku heittää lukijan keskelle avioriitaa. David Evans ja hänen vaimonsa Emma Evans käyvät kiivasta sananvaihtoa, jossa David pyrkii vakuuttamaan vaimonsa siitä, että heidän pitää muuttaa Lontoosta seitsemäksi kuukaudeksi Herefordiin Davidin työn takia.
David on näyttelijä ja Herefordiin on perustettu uusi teatteri, johon kuuluisa ohjaaja Wyndham Farrar on ohjaamassa näytelmän, josta hän on varannut Davidille mehukkaan roolin. Emma ei tahdo jättää Lontoota, jonka syke on hänelle elintärkeää. Lisäksi Emma on ollut kotiäitinä kolme vuotta ja nyt ollaan tilanteessa, jolloin hän voisi aloittaa työt. Hänelle on tarjottu kiinnostavaa työtä televisiossa, jonka myötä hänelle avautuisi aivan uusi tulevaisuus.
Avioliitto ja sen velvoitteet ovat kaski Emman tulevaisuuden kannossa. Päästän Emman itsensä kertomaan, mitä kaikkea avioliitto on häneltä riistänyt
"itsenäisyyteni, ansiotuloni, viidenkymmenensentin vyötäröni, uneni, suurimman osan ystävistäni, jotka David oli karkottanut hävyttömyyksillään, kokonaisen nipun ajallisia asioita ja paljon ajatonta, esimerkiksi toivon ja odotuksen."
Emmaa kohtaan on helppo tuntea sympatiaa ja pitää Davidia itsekkäänä ja vaimonsa hyvinvoinnin suhteen piittaamattomana.
Ja Herefordiin he lähtevät ja heidän siellä ollessaan lukijalle alkaa paljastua Emman todellinen luonne.
Emma on aivan yhtä itsekeskeinen kuin miehensä. Hän on taipuvainen tuomitsemaan muut ihmiset ja heidän tekonsa ja nostaa omaa häntäänsä varsin usein. Hän on ammatiltaan entinen valokuvamalli ja näkee edelleen paljon vaivaa pukeutumisensa ja ulkonäkönsä suhteen.
"Kun olin valmis, näytin mielestäni suurenmoiselta; ainakin ihmisten olisi vaikea päätellä, olinko minä kala vai lintu."
Davidin kiinnittyessä teatteriporukoihin Emma kuitenkin jää väkisinkin ulkopuoliseksi. Hän tylsistyy ja hänen tilanteensa alkaa muistuttaa hänen kuuluisan etunimikaimansa Emma Bovaryn tilannetta. Ja äkkiä edessä onkin aita, jonka toisella puolella ruoho on niin loistavan vihreää. Vastaavan havainnon tekee myös David.
Seuraa ihmissuhdesotkuja, peittelemistä ja paljastetuksi tulemisen pelkoa. Tärkeintä on julkisivu sekä se, miltä näyttää. Kulissit vaan, nuo mokomat, eivät loputtomiin suostu noudattamaan Emman tahtoa.
Teatterirakkaudessa on tyylillisesti jotakin samaa kuin muutamissa Muriel Sparkin 1960- ja 1970-lukujen teoksissa. Mustaan taittuvaa älykästä, moniäänistä huumoria.
Tilaa sinäkin omatoimimatka 1960-luvun Herefordiin.
Maaliskuun ruudut työn alla. Luin JS&MN jälkeen vielä Clarken novellin The Wood at Midwinter joka olikin niin lyhyt että se tuli mentyä läpi yhdeltä istumalta. Molemmat nyt ruutuina, vielä tehtävänä kuukauden kesken jätetyt ennen kuin voin siirtyä huhtikuuhun ja Ancillary Justiceen.
Maaliskuun viimeisenä päivänä luin siis kaksi kirjaa, mitkä olivatkin koko kuukauden anti. Tämä kuu jo paljon normaalimmalla tolalla. 
Kirjahyllyyn on tarpeen tehdä tilaa, joten nyt olisi nelisenkymmentä nidettä etsimässä uutta kotia. Etupäässä spefiä, hieman muitakin satunnaisuuksia.
Ajattelin tarjota ensimmäisenä täällä pyöriville. Kirjat sijaitsevat Tampereen tuntumassa, eli täällä voidaan yrittää sopia kohtaaminen / toimitus. Muuten postikulujen kera.
#Kirjamastodon #MastodonKirppis
https://docs.google.com/spreadsheets/d/1l4RyS-q1fcqJPjZ7d92FnhK36kRmpinUiGaHSGZ3_C8/edit?usp=sharing
Sain vähän taklattua yhtä logiikkaongelmaa #RA3:n juonessa - tai kyse ei ole edes logiikkaongelmasta, vaan siitä, että mun pitää esittää asian X aikajana niin, ettei lukijan tarvitse jäädä asiaa turhaan pähkäilemään. Mutta selvästi pää nyt aika viikonloppumoodissa, joten en ala enempää käsistä rukkaamaan, teen muuten vaan huonoja valintoja.
Jospa seuraavaksi sitten Kauhuconiin kuuntelemaan sateenkaarikauhupaneelia klo 12.
Tämän kirjan parasta antia oli termi:
avaruusfaksi.
Kunpa uskaltaisin ottaa sen töissä päivittäiseen käyttöön ja korvata sillä sähköpostin.
Arthur C. Clark - Jumalan moukari (Jalava 1993)
Suosittelen myös (taas?) Reetan uutta maailmanloppukulteista kertovaa nuortenkirja Harhakoto! Sitäkin täältä saa. #KirjaMastodon
P.S. Jos haluat varmistaa kuinka epäilyttäviä 2/5 tähteä saaneen kirjan hahmot oikeasti on, vinkkaa minulle niin voin livauttaa e-kirjana arvostelukappaleen luettavaksi vielä juuri ennen julkaisua!
Sen verran kuitenkin iskee vyön alle kirjan keskiarvoa nuo tähdet 
#KirjaMastodon https://mas.to/@JHKoivula/114284061249265382
Kustantamot: jos alatte julkaista kirjasarjaa, antakaa sille nimi, ja kertokaa se nimi katalogissa ja mieluusti vaikkapa kirjan kannessa. On turhauttavaa selvittää, arvailla tai lopulta keksiä itse kirjasarjoille nimiä, jos kustantamo ei ole viitsinyt sarjaa itse nimetä.
Hahaa, ensimmäisiä arvioita tulee takaisin kirjasta!
“Ainutlaatuinen tarina, pidin maailmasta ja monipuolisista hahmoista ja heidän kehityksestään läpi tarinan, vaikka oli vaikea hahmottaa keitä sankarit olivat. Hyvä tarina lukea ja täynnä seikkailua. 2/5 tähteä.”
Muistan kun edellisen kirjan kanssa joku arviossa haukkui sen käytännössä pystyyn, valitti kielioppivirheistä ja kaikesta: 4.5/5 tähteä ja sija vuoden mielenkiintoisimpien kirjojen listalla 
Nyt sitten näin päin!
